IAAS:n 10. kansainvälinen päiväkirurgian kongressi Unkarin Budapestissa 5.-8.5.2013
Raportti/Kaisa Myllys sh,HYKS Jorvin sairaala
Osallistuin kesäisessä Budapestissa pidettyyn kansainväliseen kongressiin työpaikkani, Jorvin sairaalan päiväkirurgian yksikön henkilökunnan joukossa. Edustimme osastoamme lähes koko henkilökunnan voimin, meitä oli matkassa 28 sairaanhoitajaa ja yksi osastosihteeri.
Saavuimme Budapestiin jo lauantaina 4.5.2013 mikä antoi hienon mahdollisuuden tutustua kauniiseen kaupunkiin Tonavan rannoilla.Sunnuntaina 5.5. kongressi alkoi ilmoittautumisella ja avajaisseremonialla. Ohjelmassa oli mm. unkarilainen kansantanssiryhmä.
Maanantaina 6.5 alkoi virallinen kongressiohjelma. Aamun ensimmäisenä oli iso yhteisluento vertauskuvallisesti päiväkirurgian ”puusta”; sen juurista, rungosta ja oksista jotka kurkottelevat tähtiin. Eli toisin sanoen päiväkirurgian kehityksestä nykytilanteeseen ja tulevaisuuden visioista. Mainion esityksen piti Beverly Philip Yhdysvalloista. Seuraava luennoitsija, Jozsef Sandor Unkarista jatkoi tulevaisuuden visiointia, puhumalla robottiavusteisesta kirurgiasta. Mielenkiintoista ja varmasti tulevaisuudessa toteutuvaa.
Iltapäivällä oli mahdollisuus valita monista eri luentokokonaisuuksista itseään eniten kiinnostavat. Olin kuuntelemassa luentoja potilaan ohjauksesta (Jan Jakobsson ja Metha Bratwall Ruotsi), potilastyytyväisyydestä (Ian Jackson Iso-Britannia) ja henkilökunnan työtyytyväisyydestä, stressistä ja burn outista (Pablo Rama-Maceiras, Espanja). Myöhemmin iltapäivällä osallistuin luentokokonaisuuteen jossa käsiteltiin erityisryhmien perioperatiivista hoitoa päiväkirurgiassa. Aiheina olivat diabeetikot (Anna Lipp, Iso-Britannia), uniapneapotilaat (Arnaldo Valedon, USA), vanhukset (Kristiina Mattila, Suomi) ja sydänsairaat (Maria Janecsko, Unkari). Kokonaisuuteen kuului myös tanskalaisen anestesiologin, Sven Felsbyn pitämä mainio luento preoperatiivisten laboratoriotutkimusten tarpeellisuudesta päiväkirurgiassa. Viestinä tuntui olevan että mitä vähemmän preoperatiivisia tutkimuksia sen parempi, huomioiden tietenkin potilaan ja leikkauksen erityispiirteet.
Tiistaina 7.5 oli ohjelmassa taas uudet aiheet. Valitsin anestesiologiaan ja anestesiasairaanhoitoon liittyviä aiheita koska työskentelen itse anestesiahoitajana leikkaussalissa ja heräämössä. Tanskalainen Sven Felsby herätti ajatuksia puhumalla ”opioidivapaasta” päiväkirurgisesta anestesiasta, Mark Skues Iso-Britanniasta ja Vincente Vieira Portugalista kertoivat maidensa käytännöistä ja tutkimusmenetelmistä postoperatiivisen pahoinvoinnin ehkäisyssä ja hoidossa. Ja vielä Paula Sarmento Portugalista puhui peri- ja postoperatiivisesta kivunhoidosta. Iltapäivällä kuuntelin hienon katsauksen päiväkirurgisen anestesian historiasta (Kathryn E. McGoldrick, Iso-Britannia). Päiväkirurgisen anestesian juuret ulottuvat kauas menneisyyteen, uranuurtajia on ollut mm.Yhdysvalloissa. Keskustelua syntyi myös eri anestesiamuotojen paremmuudesta (esim.yleisanestesia vs.paikallispuudutus) päiväkirurgiassa. (Vincente Vieira, Portugali ja Jorgen Nordentoft, Norja). Konkluusio oli että mikään ei ole mustavalkoista, hyvä että on vaihtoehtoja ja vaihtoehtoisia menetelmiä. Jose Manuel Cordero Lorenso Espanjasta kertoi mielenkiintoisesti ja havainnollistavasti (videokuvan avulla) erilaisten larynksmaskien käytöstä jopa laparoskooppisissa leikkauksissa. Proseal merkkinen LMA oli tehnyt vaikutuksen tähän espanjalaiseen herrasmieheen.
Opintopäivä päättyi hienosti osastollamme tehdyn posterin esittelyyn. Posterin aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksessa käytettävät ”työkalut”. Päiväkirurgian osastollamme Jorvissa on kehitetty välineitä opiskelijoiden ohjauksen yhtenäistämiseksi ja sujuvoittamiseksi. Posterin esitteli hienosti osastomme sairaanhoitaja Sari Lemström-Tikkanen. Samalla oli mahdollisuus kuunnella myös muiden posteriesityksiä. Mielenkiintoisia postereita oli paljon ja valitettavasti ei ollut aikaa parempaan perehtymiseen.
Viimeinen kongressipäivä keskiviikko 8.5 oli teemaltaan sairaanhoidollinen. Oli todella mielenkiintoista kuulla sairaanhoitajan roolista ja työnkuvasta päiväkirurgiassa eri maissa. Mm. Wendy Adams, Australia ja Maria Jose Crista, Portugali. Saimme nähdä myös kuvia uuden ja hienon portugalilaisen, Porton kaupungissa sijaitsevan, päiväkirurgian yksikön tiloista ja kuulla heidän arjen käytännöistään siellä. Oli mielenkiintoista kuulla myös unkarilaisen fysioterapeutin, Viktoria Dienesin, asiantunteva puheenvuoro ACL-vamman kuntoutuksesta. Sairaanhoitajan rooli, työnkuva ja vastuu vaihtelee aika paljon eri maiden välillä. Meillä Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa sairaanhoitajat tuntuvat olevan itsenäisempiä ja enemmän vastuussa kuin monessa muussa maassa.
Kokonaisuutena olen tyytyväinen kongressimatkan antiin. Aiheet olivat kiinnostavia ja ajankohtaisia ja toisaalta myös hyvin tuttuja. Oli antoisaa kuulla tutuista asioista muiden maiden ”mausteilla” höystettynä. Jäin kaipaamaan vain aiheita lasten perioperatiivisesta hoidosta päiväkirurgiassa. Kehitysajatuksia nousi myös mieleen, mm. potilaan ohjaamisen lisäksi olisiko syytä ohjata enemmän myös potilaan omaista/ tukihenkilöä hoitoon liittyvissä asioissa ja postoperatiivisten soittojen tarpeellisuus ja käytännön toteutus.
Antoisaa oli myös tavata muiden maiden kollegoja kongressin lounas- ja kahvitauoilla ja keskustella heidän kanssaan. Tutustuin mm. australialaiseen sairaanhoitajapariskuntaan, jotka toivottivat tervetulleeksi Australiaan. Seuraava matkakohde siis tiedossa. 🙂