Budapestin kansainvälinen päiväkirurginen kongressi 5.-8.5.2013
Taina Jokelainen sh, HYKS Jorvin sairaala
Osallistuimme 5.-8.5.2013 Budapestin kansainväliseen päiväkirurgiseen kongressiin lähes koko yksikkömme vahvuudella, meitä oli siellä 29 sairaanhoitajaa Jorvin päiväkirurgiasta. Budapestin kongressiin osallistui kaikkiaan noin 350 sairaanhoitajaa, kirurgia ja anestesialääkäriä eri puolilta maailmaa.
Sunnuntaina 5.5. ilmoittauduimme ja osallistuimme kongressin avajaistilaisuuteen. Tutustuimme myös näyttelyyn, jonka parasta antia oli mielestäni Vanguardin liikuteltava leikkausyksikkö. Tämä ”päikirekka” sai tietysti mielikuvituksemme liikeelle ja löysimme paljon sovelluksia omaan toimintaamme.
Maanantaina 6.5. sitten alkoi varsinainen ohjelma. Useammasta rinnakkaisohjelmasta pystyi valitsemaan itseä eniten koskettavan, ja omalta osaltani päivän teema oli potilaan saama informaatio ja preoperatiivinen hoito erityisryhmien esim. diabeetikkojen (Anna Lipp, Iso-Britannia), uniapneapotilaiden (Arnaldo Valedon, USA), vanhuksien (Kristiina Mattila, Suomi) ja sydänsairaiden (Maria Janecsko, Unkari) osalta (Jan Jakobsson & Metha Bratwall, Ruotsi).
Oma työni on tätä nykyä pääasiassa preoperatiivista päikikelpoisuuden arviointia ja potilaiden ohjausta päiväkirurgiseen toimenpiteeseen valmistautumisessa. Eri maiden käytäntöjä kuullessa tuntui, että oma työmme on aika itsenäistä moneen muuhun verrattuna. Ei niin lääkäripainotteista, kuin jossain muualla. Toisaalta hyvät kirjalliset toimintaohjeet helpottavat ja selkeyttävät työtämme. Meillä on myös helppo konsultoida anestesialääkäriä tai kirurgia tarvittaessa.
Tiistaina 7.5. valitsin päiväkirurgista prosessia koskevan ohjelman. Yhteenvetona eri ammattiryhmien edustajat katsovat potilaan päikikelpoisuutta omasta näkökulmastaan, kokonaisuus ratkaisee onko potilaan toimenpide/kunto/kaikki muu valmius soveltuvia päiväkirurgiaan (Anna Lipp, Iso-Britanni). Yksi aihe käsitteli myös sitä, onko koko prosessi tarpeen kaikkien potilaiden osalta, kun suurin osa potilaista on terveitä ja tulevat pieneen toimenpiteesee (Sven Felsby, Tanska). Myös ajoitus on tärkeää, ettei vaiva ehdi pitkään odottaessa pahentua, potilaan kunto huonontua tai ohjaus unohtua (Luc Van Outryve, Belgia).
Keskiviikon 8.5. ohjelmana oli sairaanhoitajan rooli päiväkirurgiassa. Eri puolilla maailmaa sairaanhoitajan rooli leikkaus- ja anestesiahoitotyössä päiväkirurgiassa vaihtelee todella paljon. Suomessa ja Pohjoismaissa olemme itsenäisempiä ja isommassa vastuussa kuin esimerkiksi Australiassa (Wendy Adams). Yhdessä esityksessä tutustuimme uuden uutukaisen portugalilaisen päiväkirurgisen yksikön tiloihin ja heräämön toimintaan potilaan kotiutuksineen (Maria Jose Christa). Postoperatiivista ACL –kuntoutusta esitteli unkarilainen fysioterapeutti Victoria Dienez.
Kokonaisuudessaan kongressin aiheet olivat kiinnostavia, samoja jotka meilläkin puhututtavat. Tuntui myös, että meillä on aika hyvin asiat; käytössä on ajantasalla olevat menetelmät ja lääkkeet, ja meillä on myös potilaan ohjaus pitkällä moneen muuhun maahan verrattuna. Kehitettävääkin löytyi: varsinkin kirjalliset ohjeet ja esitteet olivat hyviä. Ohjausfilmit voisivat meilläkin olla käyttökelpoisia. Posterinäyttelystä saimme tähänkin monta hyvää vinkkiä.