3rd International Conference for PeriAnaesthesia Nurses, Copenhagen, 9.-12.9.2015
Outi Kauppi ja Mira Kinnunen
Osallistuimme syyskuussa Kööpenhaminassa pidettyyn ICPAN kongressiin, joka on kansainvälinen perianestesiasairaanhoitajille (preop ja heräämöhoito) tarkoitettu kongressi. Ensimmäisenä kongressipäivänä heti rekisteröitymisen jälkeen oli mahdollisuus osallistua ennalta valittuun sairaalavierailuun. Osallistuimme vierailulle Tanskan suurimman sairaalan, Kööpenhaminan yliopistollisen sairaalan Rigshospitaletin Neuro Centeriin, joka kuuluu sairaalan neuroanestesiologian klinikkaan sekä Herlev hospitalin heräämövierailulle.
Neuroanestesialogian klinikassa on 5 neurologian leikkaussalia, vuodeosasto sekä neurologian 6-paikkainen heräämö ja teho-osasto, joihin tällä kertaan tutustuimme. Neurologisia leikkauksia tehdään n. 3000 vuosittain, joista n. 1/3 on lapsille. Heräämöhoitajat työskentelevät vain heräämössä tai sekä heräämössä että teholla, mutta anestesiahoitajat vain leikkaussalissa. Heräämöhoito voi kestää 2-24h. Osastolla on käytössä sähköinen kirjaaminen ja esimerkiksi raportointi tapahtuu tietojärjestelmästä lukemalla. Potilashuoneissa huomio kiinnittyi upeisiin näköaloihin 9. kerroksen ikkunoista Kööpenhaminan kattojen yli Ruotsin rannikolle asti.
Herlev hospital puolestaan sijaitsi Kööpenhaminan esikaupunkialueella ja sen potilastorni on Tanskan korkein rakennus. Ylimmässä kerroksessa on simulaatio-opetustilat, joissa harjoittelevat myös muiden tanskalaisten sairaaloiden kollegat. Herlevin oman henkilökunnan on mahdollisuus osallistua säännöllisesti simulaatioihin. Sairaalassa on 26 leikkaussalia ja heräämö, johon saimme tutustua. Heräämöhoitajat käyttävät potilaan siirtokriteereinä check-listaa ja saavat itse siirtää potilaan osastolle ilman erillistä lupaa, jos sovittu pistemäärä ei ylity listan mukaan. Listan avulla arvioidaan ja pisteytetään mm. kiputilannetta ja hengitystä.
Osaston hoitajat eivät myöskään kuljeta tai hae potilaita vaan leikkausosaston potilaskuljettaja tuo potilaat saliin ja heräämöön. Raportointi heräämöstä osastolle tapahtuu sähköisesti eikä heistä erikseen soiteta, kun ovat siirtokelpoisia. Käytössä on leikkausosaston hallintaan tietojärjestelmä, johon laitetaan merkintä ns. räsymattoon, kun potilas siirtyy. Tämä näkyy myös osaston näytössä ja he tietävät potilaan olevan tulossa. Heräämön hoitajat eivät pääsääntöisesti työskentele saleissa, mutta useat heistä työskentelevät myös tarvittaessa teholla. Ensimmäisen päivän iltaohjelmaan kuului vastaanotto Kööpenhaminan historiallisessa kaupungintalossa.
Toisena kongressipäivänä avajaispuheiden sekä -esitysten jälkeen alkoivat mielenkiintoiset luennot eri puolilta maailmaa tulleiden luennoitsijoiden esittäminä. Osa luennoista oli kaikille yhteisiä, mutta useimmiten sai valita eri aiheista itselleen läheisimmät. Osallistuimme tuoda päivänä ylipainoisen potilaan perianestesiologista hoitoa, NIV -hoitoa (non-invasive ventilation) sekä potilaan sekavuuden mittaamista heräämössä koskeville luennoille. Andreas Schäfer Saksasta kertoi NIV:n käytöstä ylipainoisten sekä kroonista keuhkosairautta sairastavien potilaiden hoidosta sekä vatsa-asennon käytöstä leikkauksen jälkeisessä hoidossa valvonnassa näillä potilailla.
Elizabeth Card (Nashville, USA) kertoi mielenkiintoisesta aiheesta heräämöhoidossa, potilaan sekavuuden mittaamiseen kehitetyistä mittareista. Heräämössä olevien potilaiden sekavuus tai desorientaatio saattaa helposti jäädä huomaamatta, mikäli potilas ei ole kovin levoton. Teho-osastoilla mittareita on jonkin verran käytetty, mutta ei niinkään heräämössä. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sekavuutta saattaa esiintyä 16-80 % potilaista, mutta heräämössä olevista potilaista tutkimusta on vain vähän. Lisäksi ilman mittaria voi olla vaikeaa erottaa johtuuko levottomuus kivusta, pelosta vai sekavuudesta. CAM-ICU -mittari todettiin hänen tutkimuksessaan käyttökelpoiseksi heräämöhoitajien käyttämäksi sekavuudenarviointimittariksi.
Iltapäivän osuudessa olimme kuuntelemassa ensin simulaatioharjoittelun käyttöä heräämöhoidossa sairaanhoitajille ja opiskelijoille. Lontoossa St. Georges NHS Trust sairaalassa on käytössä erityiset tilat simulaatioharjoittelua varten. Simulaatioharjoittelun käyttö antaa heräämöhoitajille tilaisuuden harjoitella kriittistä ajattelua ja erilaisten tilanteiden hallintaa sekä huomaamaan miten erilaiset inhimilliset tekijät vaikuttavat kriittisissä tilanteissa. Omalla työpaikallamme simulaatioharjoittelua on käytetty elvytysharjoituksissa, mutta sitä voisi varmasti hyödyntää enemmänkin.
Eri syistä johtuva heräämöhoidon pitkittyminen tuntuu olevan maailmanlaajuinen ongelma. Robert Hawkerin luennolla kuulimme asiasta Uuden Seelannin näkökulmasta. Hänen tutkimuksessaan pitkittyneeksi heräämöhoidoksi katsottiin yli 2 h seuranta heräämössä. Projektin seurauksena mm. heräämön prosesseja oli arvioitu uudelleen ja kehitetty heräämöön pisteytysjärjestelmä. Heräämöhoitoon liittyen käsiteltiin toisella luennolla myös postoperatiivista virtsaretentio- ongelmaa ja miten siihen liittyviin riskitekijöihin on kiinnitetty huomiota. Yhdysvaltalaissairaalassa postoperatiivisen virtsaretention määritelmä oli rakossa yli 400ml ja virtsaaminen yli 150 ml ei onnistu. Siellä kartoitetaan etukäteen riskiryhmään kuuluvia potilaita, mutta esimerkiksi katetrointiin tarvitaan määräys lääkäriltä.
Kolmantena päivänä ohjelmassa oli ruotsalaisen hoitotieteen professorin Ulrika Nilssonin luento älypuhelinsovelluksen käytöstä potilaan voinnin seuraamisessa leikkauksen jälkeen kotona. Sovelluksen käytön avulla on mahdollista vähentää esimerkiksi yhteydenottoja potilailta sairaalaan kotiutumisen jälkeen sekä saada lisää tietoa kuntoutumisprosessista leikkauksen jälkeen. Ainoa lääkäriluennoitsija konferenssissa oli tanskalainen Carsten Tollund Kööpenhaminan yliopistollisesta sairaalasta, jonka mielenkiintoinen luento käsitteli erityisesti yksilöllistä kivun hoitoa leikkauksen jälkeen erityisillä potilasryhmillä kuten kroonisilla kipupotilailla tai huumeiden käyttäjillä.
Päivän interaktiivisessa osuudessa kaikilla osallistujilla oli mahdollisuus vastata kysymyksiin ja sanoa mielipiteensä älypuhelinsovelluksen avulla. Osallistujat oli myös jaettu pyöreissä pöydissä istuviin ryhmiin, joissa sai keskustella annetuista aiheista eri puolilta maailmaa tulleiden konferenssivieraiden kanssa. Omissa pöydissämme olivat tanskalaisten lisäksi sairaanhoitajat Norjasta, Yhdysvalloista ja Kreikasta sekä toisessa pöydässä osallistujat Norjasta, Hollannista, Yhdysvalloista, Australiasta ja Tanskasta. Keskustelu oli mielenkiintoista ja aiheina esimerkiksi luokittelujärjestelmät, hoitoajat heräämössä sekä siirtokriteerit vuodeosastolle. Keskustelun yhteydessä ja myöhemmin vaihdoimme yhteystietoja, joten päivä oli yhteistyönkin kannalta hedelmällinen.
Päivän muita aiheita olivat potilaan lämpötaloudesta huolehtiminen mm. esilämmityksen avulla sekä erityisillä peitoilla sekä miten järjestää potilaiden siirtyminen heräämöstä ajallaan vuodeosastolle ilman turhaa odottelua. Australian Perthissä sijaitsevassa sairaalassa on tätä varten olemassa oma nimetty sairaanhoitaja (escort nurse), joka tarvittaessa esimerkiksi vie potilaan osastolle, mikäli häntä ei päästä hakemaan.
Viimeisenä luentopäivänä osallistuimme luennoille, joilla käsiteltiin sairaanhoitajan roolia perioperatiivisessa hoitoprosessissa sekä potilasturvallisuuden varmistajana. Sairaanhoitajan rooli ja ”ääni” voi usein olla hiljainen, eikä kaikki hänellä oleva tieto tule kuuluville moniammatillisessa työyhteisössä. Kuitenkin esimerkiksi tällainen kansainvälinen tapaaminen kuin ICPAN-kongressi mahdollistaa sairaanhoitajan työn esille tuomista sekä voi parantaa potilaiden saaman hoidon laatua sekä perioperatiivisen sairaanhoitajan ammatillisuuden kehittymistä.
Viimeisen päivän luennoitsijana oli myös teksasilainen Pamela Windle, joka kertoi heidän kehittämistään apuvälineistä (check- lista) hätätilanteisiin. Listoja oli useita erilaisia aina vaikeasta ilmatiestä rytmihäiriöihin. Kun salissa tuli eteen jokin näistä tilanteista, astui tämä protokolla voimaan ja edettiin ohjeistuksen mukaan. Windle kertoi myös muiden sairaaloiden ottaneen heidän listoja käyttöönsä muokaten niitä omaan käyttöönsä sopiviksi. Listoja oli aika paljon ja osa niistä on omalla työpaikallamme hoidettu suoraan anestesiahoitajalle tulevalla ohjeistuksella, kuten pulssi- ja verenpainerajat leikkauksen aikana. Näin ollen osa listoista tuntui melko raskaskäyttöisiltä.
Koulutuspäivillä oli esillä myös monipuolinen posterinäyttely, johon myös Outi osallistui leikkauksen jälkeisen kivun hoidon kirjaamista ja siihen liittyviä tekijöitä käsittelevällä posterilla. Kongressi oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja toimiva, esimerkiksi luentotilat olivat kätevästi muutettavissa erikokoisiksi luentojen osallistujien mukaan. Ohjelma oli monipuolinen ja uskomme, että sieltä löytyi kaikille osallistujille kiinnostavia aiheita. Mielenkiintoista oli myös vaihtaa ajatuksia hoidosta muiden maiden kolleegojen kanssa. Tanskalainen ruoka oli erinomaista ja tiiviin ohjelman lisäksi ehdimme myös tutustua Kööpenhaminan kaupunkiin.