Nora Räisänen sh, va aoh
Merja Ylönen sh
Olimme 4.-7.6.2010 Haagissa Hollannissa Anestesiasairaanhoitajien 9. maailmankonferenssissa. Konferenssin järjesti kansainvälinen anestesiasairaanhoitajien järjestö yhdessä Hollannin anestesiasairaanhoitajien liiton kanssa.
Varsinainen ohjelmallinen osuus oli kolmipäiväinen. Luentoja oli kolmessa eri salissa, joista valitsimme meitä eniten kiinnostavat aiheet. Esillä oli myös runsaasti kiinnostavia posteriesityksiä eri puolilta maailmaa. Lisäksi monet firmat olivat esittelemässä omia tuotteitaan ja uusia ideoita anestesiasairaanhoitoon.
Luennot oli jaettu teemojen mukaan niin, että yhdessä salissa oli lähinnä tieteellisiä aiheita, yhdessä koulutuksellisia ja hallinnollisia aiheita ja yhdessä lyhyempiä esityksiä tietoiskun tapaan. Seuraavassa kuvailemme muutamia luentoja.
Kuulimme anestesian hoitamisesta katastrofitilanteissa. Ranskan armeijan palveluksessa ollut hoitaja (N. Amdaoud) kertoi kokemuksistaan Afganistanista sotasairaalasta. Erona suomalaiseen systeemiin oli huomattava itsenäisyys ja vastuu anestesioista anestesialääkärien puuttuessa monista tilanteista kokonaan. Sinänsä tilat ja varusteet olivat paremmat kuin monissa kehitysmaissa normaali sairaalassa rauhanaikana tai Punaisen Ristin kenttäsairaaloissa katastrofialueilla.
Saksalainen hoitotyön maisteri (B. Tillmann Muller-Wolff) on ollut työstämässä virallisia ohjeita hypotermian estoon leikkauspotilailla. Virallinen ohjeistus oli heillä vielä työn alla eikä sitä julkisesti esitetty, mutta muuten käytiin läpi hypotermian estoa leikkauksen aikana.
Vaikean ilmatien hallinnan uusista tuulista 2000-luvulla oli luento Kanadalaisen anestesialääkärin (R.M. Cooper) toimesta. Hän toi esille mielenkiintoisesti erilaisia keinoja ja laitteita, joilla vaikeata ilmatietä on pyritty hallitsemaan aiemmin ja nykyisin. Heti perään kuulimme luennon (A. Pierce) hätätilanteissa ilmatien tekemisen erilaisista tekniikoista. Nämä tilanteet onneksi olivat maailmanlaajuisestikin suhteellisen harvinaisia.
Suomestakin oli saapunut yksi luennoitsija. Katilan Ari piti luennon päänvammoista. Mielenkiintoisesti hän valotti kuulijoille miten pienestä kiinni on vamman syntyminen ja miten nopeasti muuttuva tilanne voi olla, kun on kyse päähän kohdistuvasta vammasta.
Hollannista oli tiimi auttamassa Haitin maanjäristyksen uhreja. Tiimin jäsenet (Pasman/ van de Loo) kertoivat miten ja millaista apua he olivat pystyneet antamaan uhreille. He perustivat klinikan, jossa he hoitivat maanjäristyksessä syntyneitä vammoja.
Paikallinen luennoitsija (H. de Boer) valotti sugammadexin ensimmäisiä käyttökokemuksia ja tilastoja verrattuna tähänastiseen relaksaation kumoamiseen. Vigileon toiminnasta ja cardiac outputin mittaamisesta kuulimme luennon myös Hollantilaiselta luennoitsijalta (C. Slagt), joka ilmiselvästi on ollut kehittämässä kyseistä mittaustekniikkaa.
Luentojen lisäksi riitti vielä aikaa tutustua Haagin kaupunkiin, joka osoittautui erittäin kauniiksi ja miellyttäväksi paikaksi. Kaunis merenranta ihanine rantaravintoloineen oli ilmiselvästi Haagilaisten toinen olohuone. Kelpaisi se kyllä tällaiselle supisuomalaisellekin. Hollanti on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka paremmalla ajalla, kun on oikeasti aikaa tutustua paremmin paikkoihin.
Oliko tästä mitään hyötyä?
Koulutus oli kokonaisuutena äärettömän mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mielenkiintoista oli kuulla muiden maiden hoitotyön ammattilaisten ajatuksia ja tapoja tehdä asioita. Anestesiahoitajan työnkuva eroaa radikaalisti eri maissa toisistaan. Pelkästään jo lainsäädännön sanelemat vastuut ja velvollisuudet saattavat antaa meidän työstämme jopa harhaanjohtavan kuvan maailmalla. Suomessa anestesiahoitajat tekevät hyvinkin itsenäistä työtä. Kuitenkin lainsäädännön pohjalta oli esim. seuraavasti kuvattu suomalaisen anestesiahoitajan työtä: never allowed to take any responsibility in patient care…no direct patient contact…circulating nurses. Hämmästyttävää.
Oli äärimmäisen mielenkiintoista olla mukana konferenssissa. Sen lisäksi, että luennoilta saa aina jotain uutta tietoa omaan työhönsä, oli mielenkiintoista myös nähdä kuinka tätä samaa työtä muualla maailmassa tehdään. Jatkuva kouluttautuminen on ainoa keino pysyä ajanhermolla omassa työssään. Osallistujia oli yli tuhat, 37:stä eri maasta. Kansainvälinen kongressi oli kokemuksena ainutkertainen.
Jyväskylässä 30.6.2010
Merja Ylönen ja Nora Räisänen