ICPAN – International Conference for PeriAnesthesia Nurses 2013
19.09-22.09 2013 Dublin, Ireland
Pasi Tikkanen, anestesiahoitaja HUS, Meilahden sairaala
Osallistuin heräämöhoitotyön maailmankongressiin Irlannin Dublinissa 19.-22. syyskuuta. Matka alkoi jo edellisenä päivänä, koska ajattelimme matkakumppanieni kanssa viettää yhden ylimääräisen päivän ihmetellen Dublinia. Johtuen ensimmäisen lentomme peruutuksesta vietimmekin sen ihmetellen Kööpenhaminan kansainvälistä lentokenttää. Viivästyksestä johtuen olimme perillä kongressihotellissa vasta illansuussa ja jäljelle jäi vain kirjautuminen hotelliin sisään ja siirtyminen untenmaille. Yö piti minun osaltani vielä sisällään herätyksen kello 3:50 aamuyöstä ja toiseen huoneeseen vaihtamisen, johtuen huoneeni yläpuolella tapahtuneesta putkirikosta ja pienimuotoisesta tulvasta huoneen keskellä. Ei se mitään, kolmivuoro-anestesiahoitaja on nopeisiin yöllisiin siirtymisiin tottunut ja puolessa tunnissa olin uudelleen unten mailla. Ensimmäinen päivä (19.09) piti käytännössä sisällään vain illalla tapahtuneen ilmoittautumisen kongressiin ja tervetulopuheet ja ehdimme käyttää vähän aamupäivää edelliseltä päivältä tekemättä jääneeseen Dublinin kaupunkiin tutustumiseen. Tästä eteenpäin huonekin pysyi kuivana, joten tavaroitakin sai vähän purettua.
Toisena päivänä (20.09.) siirryttiinkin sitten tiukkaan luentoaikatauluun, ohjelmaa oli aamu kahdeksasta ilta kuuteen ja lisäksi olimme ilmoittautuneet tutustumisretkelle paikalliseen Beaumont´n sairaalaan ja sen leikkausyksikköön. Suurin osa luennoista oli pareina, joista sitten oli hyvä valita itseään eniten kiinnostavampi ja omaan työhön hyödyllisempi vaihtoehto. Tervetuliaispuheen ja yhteisluennon jälkeen valitsin luennon perioperatiivisen hoidon turvallisuuskäyttäytymisestä ja vaikean ilmatien hallinasta (Can’t Intubate, Can’t Oxygenate: Converging Practice Down-Under?) ja kivun arvioinnista ei kommunikoivien tai haasteellisesti kommunikoivien potilaiden kohdalla (Pain Assessment Across the Life Span). Ruuan jälkeen oli vuorossa luennot malignin hypertermian hoidosta (Malignant Hyperthermia – A case History Approach), kapnografian mittauksesta heräämössä (Capnography in your PACU: Implications for Perianaesthesia) ja tehohoitopotilaiden hoidosta heräämöstä teho-osaston ollessa täynnä (Should PACU be an extended ICU overflow area?), ehkä lohduttavaa että tämä tuntui olevan erittäin yleistä kaikille heräämöille koosta ja kansallisuudesta riippumatta. Iltapäivästä oli vielä vuorossa kansainvälinen keskustelutilaisuus, jossa ennalta arvotuissa pienryhmissä keskusteltiin heräämön perioperatiiviseen hoidon erityispiirteistä eri maiden kesken (Gathering of Nations Forum), joka oli aivan äärimmäisen hieno tilaisuus. Paikalliseen sairaalaan ja sen leikkausyksikköön suuntautuneen tutusmisretken jälkeen olikin kello jo iltakymmenen ja kongressivieras melkoisen väsähtänyt.
Kolmas päivä (21.09.) alkoikin suoraan luennoilla, joista otin aamupäivällä osaa leikkauksen jälkeisestä pahoinvoinnista (Nausea and Vomiting in the Ambulatory Surgery Population: Current Knowledge and Practice Recommendations) ja eri ammattiryhmien välisen yhteistyön kehittämisestä leikkausosastolla ja heräämössä (From Tunnel Vision to Interprofessional Visionaries : A Quality Improvement Initiative) kertoviin luentoihin. Näiden jälkeen kahvitauon virkistämänä oli vuorossa paneelikeskustelu kansainvälisen yhteistyön merkityksestä ja mitä erityisiä hyötyjä voidaan saada tarkasteltaessa ja vertailtaessa eri kulttuureissa käytössä olevia erilaisia työtapoja (Uniting Global Practices, Advance Practice Perianaesthesia Roles). Iltapäivällä kävin kuuntelemassa luennot kivunhoidosta (A Chain of Evidence for Opioid and Nonopioids in the PACU Setting: An Expanded Analysis) ja munuaisen vajaatoiminnasta kärsivän potilaan hoidon erityispiirteistä (Care of the PeriAnaesthetic Patient with Renal Disease: A Dangerous Journey).
Viimeisenä päivänä (22.09.) oli vuorossa näytteille asetettujen julisteiden esittely, joiden jälkeen osallistuin luennoille hoidon laadun mittauksesta (Perianaesthesia Nursing Quality Indicators: Can We Name what We Do and Measure Outcomes?) ja ylipainoisen potilaan hoidon erityispiirteistä (Obesity and the Surgical Patient). Loppupuheet ja seremoniat jouduimme valitettavasti jättämään väliin ehtiäksemme lentokoneeseen ja kotiin. Kokonaisuudessaan kongressi oli aivan hurjan hieno ja tutustuminen erilaisiin heräämö- ja anestesiatyökäytäntöihin eri maiden edustajien kanssa oli aivan äärimmäisen mielenkiintoista. Luennot olivat hyviä ja erityisesti mieleen painui kansallisuuksien välinen keskustelutilaisuus jota olisi voinut jatkaa pidempäänkin pelkästään jo siksi että mielenkiintoisten luentojen suuri määrä ja tiukka aikataulu jättivät varsin vähän aikaa tutustua ja keskustella eri maista saapuneisiin kongressivieraisiin.