Matkakertomus, Maria Järvinen

Anestesiasairaanhoitajien 9. maailman kongressi kesäkuu 2010, Hollanti, Haag

Saapuminen torstaina 03.06

Oli lämmin kesäkuun alun ilta, kun lentomme Helsingistä Amsterdamiin laskeutui Schiphoolin kentälle. Olin saanut matkakumppanikseni sisareni Kirsin ja toteutimme samalla suunnitelmamme yhteisestä kaupunkilomasta sisarten kesken.
Otimme aikuisten naisten oikeudella taxin kongressikaupunki Haagiin. Kuski oli ystävällinen, veloitti lähes tuplahinnan matkasta, (siitä kuulimme paluumatkallamme) ja joutui tietöiden vuoksi jättämään meidät matkalaukkuinemme tietyöalueelle, parin sadan metrin päähän hotellistamme. Jäimme keskelle kiinalaiskorttelia, fanerilevyjen suojaamalle jalkakäytävälle. Ilta oli hämärtymässä eikä hotellia löytynyt ainakaan ensimmäisen kadunkulman jälkeen. Tunnelma oli jokseenkin hämmentynyt.
Vedimme matkalaukkuja perässämme ja kyselimme tietä vastaantulijoilta. Saimmekin ystävälliset ohjeet hotellillemme. Olimme saapuneet Haagin keskustaan ”takapihan” kautta.
Kaupunki oli kaunis, oli vielä lämmintä ja iltaelämä kaduilla vilkasta ja liikkuminen turvallisen tuntuista.

Kongressipäivät perjantai – lauantai 04.06 – 06.06

Kongressin avajaispäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Lähdimme ajoissa, hyvin nukutun yön jälkeen, kaupungin kartta oppaana ja tram – liput ostettuina, suunnistamaan kohti World Forum kongressikeskusta.
Pitkä lippurivistö, Suomen lippu ylväänä muiden joukossa heiluen, reunusti kongressikeskusta ja toivotti meidät tervetulleiksi anestesiasairaanhoitajien yhdeksänteen maailmankongressiin Hollantiin Haagiin.
Seuraavina päivinä reitti hotellilta kongressipaikalle alkoi jo tulla tutuksi ja jaksoimme ihastella kaunista kaupunkia ja äärettömän ystävällisiä ihmisiä.

Tunnelma ilmoittautumisessa oli vielä rauhallinen. Vähitellen osallistujia, 37 maasta ympäri maailmaa, saapui paikalle. Minulla oli mahdollisuus osallistua maailmankongressiin yhdessä yli 1000 hoitajan ja lääkärin kanssa. Kongressikielenä käytettiin pääasiassa englantia.
Avajaisseremonia ja sen musiikkipainotteinen ohjelma oli upea. Hollantilaiset osasivat tuoda esille omaa kulttuuria laulu- ja tanssiesityksissä, mm. hyödyntämällä tunnettuja hollantilaisia puukenkiä.

Avajaispäivän pääaiheena oli leikkaussalin tarkistuslista, top ten. Aiheesta puhui antaumuksella kirurgi, joka itse oli tehnyt pitkän uran, kokeneen ja tutun tiimin kanssa – ja oli leikannut potilaalta väärän korvan.

Kuulimme myös Suomen anestesiasairaanhoitajien takavuosien puheenjohtajan Tuula Soran puheenvuoron hänen esitellessään IFNA:n historiikkia, jonka hän on toimittanut yhdessä norjalaisen Arild Sørensenin kanssa. Oli hienoa olla todistamassa hänen muistamista ja kukittamista lahjoin.

Happy Hour

Päivän päätteeksi oli järjestetty mahdollisuus keskustella kollegoiden kanssa. Tapasin jo yli 20 vuotta Hawajilla työskennelleen suomalaisen sairaanhoitajan. Suomesta Seinäjoki, Kuopio, Lahti ja Helsinki olivat edustettuina keskusteluryhmissämme. Näytteille asettajat olivat runsaslukuisina paikalla, Suomi mukaan lukien. Tunnelma oli lämmin, avoin ja puhetta riitti.

Keskustelun aiheet olivat hyvin tuttuja. Leikkaussalien henkilökuntapula on arkipäivää ympäri maailmaa ja monikansallisuus, kulttuurierot ja yhteisen kielen löytymisen vaikeus puhuttivat hoitajia. Työhön sitoutuminen on muuttunut. Salikäyttäytyminen, face book, ja henkilökohtaisen puhelimen käyttö työaikana, leikkaussalissa on uusi ilmiö. Nämä ovat asioita, jotka vaikuttavat turvallisen potilashoidon toteuttamiseen ja henkilökunnan mahdollisuuteen tehdä työtä turvallisesti ja laadukkaasti. Tarkistuslista todettiin yhdeksi hyväksi keinoksi potilaan turvallisen hoidon toteuttamisessa.

Muutos työkulttuurissa on maailmanlaajuinen. Henkilökunnan riittävyys ja monikansallisuus on kaikkialla uusi haastava alue työelämän kehittämisessä, perehdytyksessä ja potilaan hyvän hoidon toteuttamisessa.

Odottaessaan minua luennoilta sisarellani oli tilaisuus keskustella etelä-afrikkalaisten sairaanhoitajien kanssa. He istuivat kongressitalon odotusaulassa ja olivat ihastelleet luennolla näkemiään kuvia ruotsalaisista hienoista leikkaussaleista. He olivat kertoneet omista työoloistaan, jotka ovat hyvin alkeelliset. Yksityinen sairaanhoito on vain harvojen etuoikeus ja julkiseen sairaanhoitoon ei ole riittävästi varoja.

Beach Party

Osallistuessamme yhteiseen Beach Partyyn meille tarjoutui yllättäen tilaisuus tutustua ruotsalaisiin anestesiahoitajiin Lenaan ja Mariaan. Saimme kuulla, että he pitävät seuraavan päivän aamuna oman esityksen tutkimuksestaan, joka käsitteli naispotilaiden intubaatio putken koon vaikutusta anestesian jälkeiseen kurkkukipuun.
Tutkimuksen mukaan no.6 putki verrattuna no.7 intubaatio putkeen aiheutti huomattavasti vähemmän leikkauksen jälkeistä kurkkukipua.

Heidän pitkäaikainen työtoverinsa Örebrosta, professori Narinder Rawal tuli pöytäämme ja kätteli koko pöytäseurueemme. Hän luennoi paljon maailmalla ja on hyvin tunnettu. Hän osoitti tukensa Lenalle ja Marialle ja lupasi olla paikalla kun nämä esittivät tutkimuksensa. Kerta kaikkiaan charmikas, suurta luottamusta herättävä ja miellyttävä herrasmies. Hänet oli kutsuttu lyhyellä varoitusajalla myös kongressin vetäjäksi sairastapauksen vuoksi. Hän oli pahoillaan aikataulujen ja luennoitsijoiden suuresta vaihtumisesta. Hän totesi myös sen, ettei Suomen anestesiasairaanhoitajien edustusta ollut luennoitsijoiden joukossa.
Tapasimme kaikki toisemme seuraavana aamuna luennolla.

Yhdysvaltalainen luennoitsija, joka piti esityksen USA:n anestesiahoitajien koulutuksesta ja sen hiuksenhienosta erosta anestesialääkäreihin, huomasi pöytäseurueemme arvovaltaisen jäsenen ja halusi tavata hänet. Samalla tapasimme hänen puolisonsa, joka oli USA:n armeijan lentotukialuksilla työskentelevä hävittäjälentäjä.
Professori Narinder Rawal kertoi saapuvansa seuraavana viikonloppuna Suomeen, Helsinkiin, Euroopan anestesialääkäreiden kongressiin.
.

Posteri, jossa tutkimukseen pohjautuen, esiteltiin anestesiasairaanhoitajan työtä Suomessa, pysäytti monet hoitajat hämmästelemään sen sisältöä. Siinä anestesiasairaanhoitajan toimenkuva on luokiteltu passarin työksi, jossa anestesiahoitotyötä ei juuri ole. Aihe on otettu esille myös viimeisimmässä Spirium lehdessä 3/2010. Toivottavasti profiilimme nousee jatkossa.

Luentoja pidettiin rinnakkain useassa eri salissa ja aihealueita oli paljon. Aikataulumuutokset, luennoitsijoiden vaihtuminen ja pois jääminen hankaloittivat päivien jäsentelyä etukäteen.

Leikkauspotilaan hoidon tärkeitä perusasioita kuten potilaan perioperatiivinen lämmitys, sen monitorointi sekä kivunhoito ja kivun seuranta, ovat edelleen tärkeitä perusasioita, joihin pitää kiinnittää erityistä huomiota, käyttää olemassa olevat keinot hyväksi ja kehittää myös uusia keinoja hyvän ja laadukkaan hoidon toteuttamiseksi.

Vaikean intubaation harjoittelun tärkeyttä erilaisten videoavusteisten välineiden avulla korostettiin. Riittävä harjoittelu antaa valmiuksia toimia tositilanteissa.

Leikkaussalin tarkistuslista on ollut esillä jo vuoden 2009 anestesiasairaanhoitajien syysopintopäivillä Helsingissä ja ohjeistusta käyttöönotosta on annettu sairaaloille.

Kaikki kongressipäivien aikana pidetyt esitykset, pyydetyt puheenvuorot ja sosiaalinen kanssakäynti kollegoiden kesken vahvisti ammatti-identiteettiä. Ammattiylpeys, yhdessä tekemisen meininki ja korkeatasoinen osaaminen korostuivat. Tuli tunne, että meitä arvostetaan ja me arvostamme toisiamme. Vaikka aina on kehitettävää, voimme kuitenkin työskennellä rinta rottingilla.

Den Haag on hieno kaupunki. Siellä sijaitsee mm. kansainvälinen rikostuomioistuin.
Jaksoimme joka päivä hämmästellä sitä kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä, jota saimme osaksemme vierailumme aikana. Nuorten kohteliaat hyvän päivän toivotukset jäivät lämmöllä mieliimme. Kaikkialla oli ystävällisiä, avoimia, rauhallisia ja kohteliaita ihmisiä. Hollantilaiset miehet ovat huomattavan pitkiä.
Paikallinen taksikuljettaja sanoi hyväntuulisena iloisuuden ja ystävällisyyden johtuvan lämpöaallosta, joka oli saapunut Hollantiin juuri täksi viikonlopuksi.

Tuliaisina kotiin ja työtovereille tuli kuuluisia vohveleita ja tulevien jalkapallon MM kisojen innoittamana oranssia hollantilaista rekvisiittaa. Hollanti saikin Etelä-Afrikassa pidetyissä kisoissa hopeamitalin. Onnea!
Yhdeksäs anestesiasairaanhoitajien maailmankongressi ja yhteinen kaupunkiloma sisarten kesken oli päättynyt.

Lohjalla 10.10.2010