WCNA 2010 Den Haag
Matka kohti kongressia alkoi Lappeenrannasta, jossa toimin Etelä-karjalan keskussairaalan leikkaussalissa anestesiahoitajana vastuualueinani traumapotilaat sekä verensiirrot. Vastuualueeni ja aiempi työkokemukseni kriisialueilla Kosovossa ja Afganistanissa määrittelivät kiinnostukseni kohteet luennoilla akuuttiin hoitotyöhön sekä luonnollisesti oman leikkausyksikkömme tarpeisiin, jossa leikataan käytännössä kaikkia muita erikoisaloja paitsi neurokirurgiaa, thorax alueen aneurysmia ja sydänleikkauksia.
Ensimmäisen varsinaisen luentopäivän aloitimme kuuntelemalla IFNA:n puheenjohtajan raporttia josta päällimmäisenä jäi mieleen tilastot joissa vertailtaiin mm. jäsenmaiden palkkausta sekä anestesiahoitajien koulutusta ja juridisessa mielessä myös toimivaltuuksia, joissa oli huomattavia eroja maiden välillä. Koulutuksen erot selittyvät uskoakseni joiltakin osin erilaisilla koulutusjärjestelmillä, jotka maista riippuen vaihtelivat ammatillisesta koulutuksesta yliopistokoulutukseen, tilastot eivät kuitenkaan kertoneet sitä mitä eroa on esim. suomen ammattikorkeakoulutuksella ja englannin vastaavalla yliopistokoulutuksella. Onko ero todellakin vain kouluaste jolla sairaanhoitajan koulutus tapahtuu vai onko taustalla tarkempi analyysi itse koulutuksesta sisältöineen riippumatta kouluasteesta? (IFNA Plainare session Presidents report, S. Ouellette)
Seuraavassa luennoissa käsiteltiin kriisiajan anestesioita sivuten myös omaa palvelusikaani Afganistanissa, luennossa käsiteltiin toiminta protokollaoja erilaisissa kriisitilanteissa, anestesiahoitajan roolia, triagea, sen haasteellisuutta kun kyseessä on suuri määrä loukkaantuneita. (Anesthesia for catastrophes injuries. N. Amdaoud)
Päivän lopuissa luennoissa joihin osallistuin, käsiteltiin potilaan lämpötasapainoa, normotermisyyttä, sekä sen osuutta paranemisprosessissa (Hypothermia prevention as a quidline approach. B.Tilmann Muller-Wolff). Vaikean ilmatien hallinta ja sen tunnistamista (Management of difficult airway, will the 21st century be any different from the 20th? R.M Cooper), hätä cricothyreotomiaa, käytännön toteutusta, sekä haasteista joita toimenpide saa aikaan ajatellen potilaan ventilaatiota (Emrgency cricothyrotomy. A.Pearce). Viimeisissä luennoissa käytiin läpi kallovammoja, niiden mahdollisen nopean diagnoosin tärkeyttä (Head Trauma. A. Kattila) sekä massiivisen verenvuodon korvaamista, erilaisten verituotteiden osuutta sekä korvaushoitojen aikaista aloitusta niin verituotteiden kuin hyytymistekijöihin vaikuttavien lääkkeiden osalta jotta vältyttäisiin goagulopatialta (Massive Transfusion, a clinical perpective. S.E.Sigurdsson).
Sunnuntaipäivän omakohtaisesti tärkeimmät luennot olivat thorax kirurgian ventilaatio (Mechanical ventilation in thoracic surgery. D.Schocman) sekä ylipainoisen potilaan anestestesia ja anestesian aikainen keuhkofunktio (The obese patient – lung function during anaesthesia. F.Fredén). Näissä luennoissa käsiteltiin yksityiskohtaisesti haasteita ja toimintamalleja joita yhden keuhkon anestesia sekä huomattava ylipaino aiheuttavat keuhkofunktiolle sekä toipumiselle toimenpiteestä. Luentojen pohjalta oli havaittavaa että toiminta mallit esim. atelektaasin ennalta ehkäisyn ja hoidon kannalta vaihtelevat omassa työyhteisössä anestesialääkäristä riippuen sekä ”koulukunnasta” mitä kukin edustaa. Luennot tarjosivat minulle yksityiskohtaista ja syventävää tietoa kyseisten kohde ryhmien ventilaatiosta, joka auttaa ymmärtämään ja vaikuttamaan paremmin potilaan hyvinvointiin niin leikkaussalissa kuin heräämöhoidossakin.
Päivän muissa luennoissa keskusteltiin mm. kokemuksista sugammadexin käytöstä sekä työskentelystä moni vamma tilanteissa ensiavussa, toiminta protokollasta ja sen käytännön toteutuksesta, painopisteinä kommunikaatio eri ammattikuntien välillä sekä selkeä työnjako (Emergency- room management. I.Welk).
Maanantain luentotarjonnasta kiinnostukseni kohteena olivat KNK- lasten anestesioiden komplikaatiot ja hätätilanteet (Complications and emergency situations in children ENT. A.Kristofy). Luennossa vertailtiin lapsipotilaan ja aikuisen ilmateitä, keskusteltiin post op verenvuodosta, sen anestesiologisesta hoidosta, hengitysteiden vierasesineistä ja miten toimia niiden kanssa sekä käytiin läpi erilaisia synnynnäisiä syndroomia joihin liittyy vaikea ilmatie sekä erilaisia keinoja hallita vaikeata ilmatietä.
Seuraavissa luennossa käsiteltiin tonsillektomia potilaan ilmatietä, käyttääkö Larynx maskia vai intuboida, vertailu toimintamallien välillä tehtiin tilastojen ja komplikaatioiden eri tapojen välillä, lyhykäisyydessä Larynx maski vähensi komplikaatioiden määrää lapsipotilailla (Tonsillektomy: do we intubate or not. H.E.M Kerkkamp) sekä vaikeiden ilmateiden tunnistusta ja hallintaa (Clinical airway management. A.Panil).
Luennolla käsiteltiin erilaisia ilmateiden hallinta menetelmiä, painotettiin hyvään ennakko arviointiin ja tuotiin esille yksinkertainen tosiasia että vaikea ilmatie voi olla suussa, nielussa tai äänihuulitasolla, tieto siitä millä tasolla ongelma on, määrittelee kaikki toimenpiteet jotta ilmatie saataisiin hallintaan. Huomion arvoista oli että ulospäin näyttävä vaikea ilmatie saattaa kuitenkin olla optimaalinen laryngoskoopilla katsottuna.
Yleisesti ottaen koko luento tarjonta konferenssissa oli teoreettisessa ja kliinisessä mielessä huippuluokkaa. Luennot sekä luennoilta saatava materiaali tarjosivat suuren määrän uutta tietoa tukemaan ja kehittämään potilastyötä omassa työyksikössäni sekä kirjallinen materiaali mahdollisti tiedon konkreettisen jakamisen työtovereille. Tapahtuma itsessään oli onnistunut, kokemuksena unohtumaton, unohtamatta uusia sosiaalisia ja ammatillisia kontakteja ja ajatuksia joita vaihdettiin kollegojen kanssa ympäri suomea ja maailmaa.