MATKARAPORTTI: TERVEISIÄ BARCELONASTA !
Halla Tiina, sh
Kassem Seija, sh
Tiejoki Henna, sh
Soikkeli Jean, sh
Peijaksen sairaala, leikkausosasto L
etunimi.sukunimi@hus.fi
Olimme 19 sairaanhoitajan ja yhden anestesialääkärin voimin osallistumassa kesäisessä Barcelonassa yhdenteentoista kansainväliseen päiväkirurgiakongressiin. Järjestäjinä olivat IAAS ( International association for Ambulatory Surgery) ja paikallinen Asecma ( Asociation Espanola de cirurgia mayor ambulatoria). Osallistujia oli ympäri maailmaa, kaikilta mantereilta.
Kongressi alkoi sunnuntaina 10.5 aamupäivän klinikkavierailuilla Barcelonan neljään eri sairaalaan ja iltapäivällä alkoivat varsinaiset luennot CCIB (Centre de convencions Internacional de Barcelona)- kongressikeskuksessa. Puitteisiin olisi sopinut isompikin kävijämäärä, mutta ainakin kaikki halukkaat pääsivät istumaan. Avajaisseremonian jälkeen alkoi eri saleissa luennot, joista osa oli tarkoitettu espanjankielisille kuuntelijoille.
Maanantain ensimmäinen luento oli mielenkiintoinen katsaus eri maanosien tilanteista päiväkirurgian saralla: päiväkirurgisesta toiminnasta, sen aloittamisesta ja myös alkuvaikeuksista. Kiinan tilannetta valotti tulkin avustuksella professori Zhenzhong Zhang. Hän kertoi mm. päiväkirurgisten leikkausten lisääntyneen vuoden 2011 64 000 leikkauksesta vuoden 2014 124 900 leikkaukseen. Tänä aikana he ovat tehneet päiväkirurgiaohjelman ja esim. www-sivut, joilla päiväkirurgiaa esitellään ja neuvotaan. Itä-Euroopan maiden tilasta kertoi unkarilainen Mohamed Gamal Eldin. Näiden maiden yhteisenä ongelmana on köyhyys. Terveydenhuollon menot ovat Suomeen verrattuna noin neljäsosa ja esim. Unkarissa ei ole sallittuja yksityiset vakuutukset. Intian tilanteesta kertoi Naresh Row. Heillä suurimmat ongelmat ovat suuri populaatio (1,252 Miljardia asukasta), joista 70 % asuu maaseudulla. Heillä 80% kaikista terveydenhuollon kustannuksista potilaat maksavat itse ja vain 10 % vakuutus. Intiassa on vuodesta 2003 kehitetty standardeja hoitokeskuksille ja heille on tehty ohjekirjoja ja nykyään melko paljon potilaista hoidetaan päiväkirurgisesti. Etelä-Amerikan tilanteesta kertoi chileläinen Alejandro Recart, jonka omassa uudessa sairaalassa tehdään vain 10 toimenpidettä viikossa. Heillä on noin 600 miljoonaa ihmistä ja valtioiden kuluista 6 % menee terveydenhuoltoon. Päiväkirurgisesti hoidetaan arviolta 20 % potilaista, mutta rekisterit ovat heillä puutteelliset, joten totuuden tietäminen on vaikeaa.
Tämän jälkeen luennot alkoivat useassa eri salissa ja niillä käsiteltiin mm. päiväkirurgisia laparoskooppisia toimenpiteitä. Iso-britannialaisen Douglas McWhinnien mukaan sappirakkoleikkaukset voidaan tehdä päiväkirurgisesti, mutta hän käyttää aina lämmintä hiilidioksidia vatsaontelon täyttöön estämään olkapääpistoksen leikkauksen jälkeen. Hän ei ole kokenut paikallispuuduutteiden auttavan, mutta ultraääniohjattu nervusblokki voisi auttaa leikkauksen jälkeiseen kipuun, tosin se on hankala toteuttaa. Espanjalainen Isabel Carcia Domingo käyttää yhden portin tekniikkaa välillä sappirakon poistoon; tosin hän sanoi, ettei se tuo muuta kuin kosmeettista hyötyä. Tästä oli jonkin verran keskustelua eri maiden kirurgien kesken. Suurin osa tekee perinteisesti kolmella tai neljällä portilla.
Maanantain puoleenpäivään loppuva sessio keräsi hyvin kuuntelijoita ja herätti keskustelua, joka olisi kestänyt pidempäänkin. Aiheena oli potilaiden valmistelut eri maissa, tosin niissä käytiin läpi muitakin asioita. Alankomaista Marja Brakxhoofde kertoi kuinka heillä pyritään kansallisella tasolla parantamaan turvallisuutta 14 kohdan avulla (mm. kaikkien sitoutuneisuus, kommunikaatio, riskin arviointi, virheet, potilas ottaminen mukaan omaan hoitoonsa). Heillä kaikki hoitajat käyttävät SBAR-menetelmää, jotta kommunikaatio olisi mahdollisimman selkeää. Australialainen Jo Tier ja suomalainen Kirsti Siik sekä tanskalainen Helle Hartvig Hansen kertoivat omista potilasvalmisteluistaan. Lopuksi todettiin toki eroavaisuuksia olevan esim. Tanskassa annetaan vähintään 600 ml kirkasta juotavaa 2 tuntia ennen kutsua leikkaukseen, koska tämän on todettu vähentävän pahoinvointia ja helpottavan virtsaamisen käynnistymistä. Siellä ei myöskään tarvitse olla omaisia kotona leikkauksesta kotiutuessa, kunhan tietää mihin soittaa, jos ongelmia ilmenee. Mikäli Tanskassa annetaan opiaattia kotiin, annetaan mukaan myös laksatiivia. Ja toisissa maissa potilaat saavat lähetä taksilla kotiin, kunhan siellä on aikuinen vastassa.
Maanantain iltapäivän yksi mielenkiintoisimmista aiheista oli uudet tuulet lääkityksistä ja hermopuudutuksista mm. rinta- ja tyräkirurgian yhteydessä. Näitä esitteli kolme espanjalaista anestesialääkäriä. Monet asiat ovat jo meillä käytössä, mutta uutta meidän ryhmälle olivat kyljestä laitettavat hermoblokit.
Myös suurta keskustelua aiheutti kysymys: Saako vain anestesialääkäri antaa lääkkeitä ulkoanestesioissa? Amerikkalainen Beverly K.Philip oli ehdottomasti sillä kannalla, että vain lääkäri saa hoitaa ulkoanestesialääkityksen esim. kardioversion yhteydessä. Hollantilainen Benedick Van Loo kertoi heidän koulutusmallistaan, joka on kehitetty suuren anestesialääkärin pulan takia. Heillä hyvin kokeneet anestesiahoitajat voivat jatkokouluttautua hoitamaan ASA I-II-luokan potilaita ulkoanestesioiden aikana. Tosin anestesialääkärin pitää olla alle 5 minuutin matkan päässä ja tälle oli muitakin rajoitteita. Lopuksi espanjalainen Ana Lopez kertoi kuinka myös vatsa-asennossa olevan potilaan voi nukuttaa turvaamalla hengitystiet laryngeaalimaskilla.
Tiistai-aamu alkoi luennolla, jossa käsiteltiin miten autetaan potilaita, joille on tehty kivulias toimenpide. Esimerkkeinä oli olkapää-, peräpukama- ja jalkateräkirurgia. Monet paikat suosivat blokkeja, myös leikkauksen anestesiamuodoksi. Lisäksi monissa paikoissa odotetaan kokeiluasteella olevaa puudutetta, jonka teho kestäisi jopa 74 tuntia kertapistona.
Viimeisen kotiinlähtöä edeltävän luennon aiheena oli turvallisuus ja laadukkuus päiväkirurgiassa ja esittelijöitä oli Australiasta, Tanskasta ja Espanjasta. Kun kuuntelimme esityksiä eri puolilta, jäi meille päällimmäiseksi ajatus, että vaikka monessa asiassa on ehdottomasti parannettavaa, niin on meillä vaan aika hyvin asiat täällä Suomessa ja Peijaksessa.
Mitä tästä kongressista jäi käteen? Keskustelua herätti keskuudessamme leikkausta edeltä nestetankkaus. Sairaalassamme Peijaksessa on aloitettu potilaiden leikkausta edeltävä nesteytys jo esimerkiksi lihavuusleikkauspotilailla. Miksipä ei myös päiväkirurgisilla potilailla? Leikkauksen jälkeinen opiaatin käyttö tarvitsee kaverikseen laksatiivin. Voimme sitä suositella potilaalle jo menomatkan apteekkireissulla ostettavaksi.
Kaikkiaan matka oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Toki ehdimme myös hiukan tutustua Barcelonan upeisiin nähtävyyksiin mm. Sagrada Familja ja Güellin puisto. Barcelona näytti meille myös ikävämmän puolensa, kun taskuvaras iski. Kongressin anti oli niin monipuolinen, että voimme suositella osallistumista ensi vuoden Pariisissa pidettävään Euroopan kongressiin tai jopa kahden vuoden kuluttua Kiinassa pidettävään maailmankongressiin.
Kiitos Suomen Anestesiasairaanhoitajien säätiölle saamastamme apurahasta.
